¡Adoptoi onneton koira!

Jokainen tietää, että Espanja ei ole ystävällinen maa koirille - sen löytökoiratarhat ovat täynnä, kodin omistavat koirat saattavat olla käytännöllisesti katsoen heitteillä, koira ei ole perheen jäsen niin kuin usein Suomessa. Täällä koira rinnastuu minusta vuohiin ja kanoihin, jotka ovat ulkona päinsä ja pärjäävät miten parhaiten pystyvät. Usein pärjäävät siis melko huonosti. Tosin tuntuu, että koirista pidetään vielä huonompaa huolta, sillä ne eivät tuota näennäisesti mitään.

Keksimme sen äidin kanssa yhtä aikaa, samana iltana - jos kerran halutaan antaa koiralle toinen mahdollisuus, eikä kerran ole varsinaista hinkua saada pentua, koiran voi tuoda myös täältä Suomeen samalla kun tänne kerran tulee.
Suomesta on kyllä katseltu koiria, ja kyseltykin, mutta joko ne ovat isoja, ongelmallisia tai aivan toisella puolella Suomea.

Viimein löysin Siriuksen sivut, joilta löytyikin kokonainen laumallinen suloisia koiria, jotka tarvitsisivat kodin.
Eniten meitä äidin kanssa (tai ehkä ensin minua ja sitten aivopesun jälkeen äitiä) kosketti Miel (eli Melli :), joka löytyy uusien koirien (nuestros perros) kohdalta ensimmäisenä.
Melli painaa kolme kiloa, se ei näytä siltä, että sen pitäisi, eikö?
Se ei halua elää koiratarhalla. Se ei jaksa enää yrittää eteenpäin. Se tarvitsee jonkun, joka pitää tassusta ja on tukena ja ruokkii sen sydäntä, joka on menettänyt kaiken uskonsa ihmisiin.
Se tarvitsee aikaa ja syliä ja rakkautta niin paljon kuin koira vain voi saada.
Ja sattumalta minulla on niitä kaikkia enemmän kuin hyvin, hyvin monella muulla.
Minä haluan pelastaa Mellin.
En ole vielä varma, mikä koiran kohtalo lopulta on - haluaako se yrittää enää uudessa kodissakaan? Onko se sairas? Millainen se on ihmisten parissa? Osaako se enää olla iloinen? En tiedä.
Jos Melli oppii, se muuttaa äidin kanssa joululahjana koko perheelle Suomeen kahden noin suunnilleen eläkeläisen hemmoteltavaksi ja syliteltäväksi. En voi kuvitella parempaa kotia.
Jos Melli ei sopeudu... niin. En vielä tiedä. Meillä se saa olla niin kauan kuin sen tarvitsee parantua, jos se vain tulee meidän lauman kanssa toimeen. Ja terveempänä ja toiveikkaampana koirana se saa varmasti helpommin kodin.
Mutta jos Melli ei tahdo... jos se ei vain tahdo... olen varma, että sen on silti parempi päästää irti ja jatkaa matkaa jonkun sylissä ja rakkauden piirissä kuin yksin koiratarhalla.

Muutkin koirat ovat toki aivan hurmaavia ja ihastuttavia.
Erityisesti huomiomme kiinnittivät Ruuti (Rudy), Tankki (Tanque :P ), Siwa (Xiwa) ja Salli.
Etenkin Salli on käsittämättömän kaunis ja upean oloinen koira. Tankki taas on mielettömän hassun ja huumorintajuisen näköinen otus, sen elämänilo ei ainakaan ole hukassa!
Minun ei varmastikaan tarvitse sanoa, että tahtoisin ottaa tänne lauman jatkeeksi kaikki nuo pienet koiraeläimet. Puhumattakaan noista kissoista!
Jotka siis löytyvät kohdasta Nuestros gatos. Voi herranen aika kuinka kauniita! Erityisesti Ra on jotain uskomatonta, katsokaa sen silmiä! Se on vertaamattoman kaunis.
Kuinkahan paljon enemmän allergeeneja erittyy kahdesta kuin yhdestä kissasta...

No niin, joka tapauksessa. Vaikka yksikään noista eläimistä ei saisi meidän perheestämme uutta kotia, vaikka päätyisimme pelastamaan rotan Pietarin viemäreistä (niitä on siellä varmasti miljoonia hätää kärsimässä!!), Sirius on saamassa tämän etsinnän tuloksena uuden vapaaehtoistyöntekijän.
Olen jo pitempään tahtonut mennä auttamaan johonkin löytöeläinkotiin ja kysellyt alustavasti, missä sellaisia olisi (kiitos Kerttu <3), mutta nyt asiat näyttävät taas järjestyneen kuin itsestään ja vastaus on ilmestynyt elämääni. :)