Oma kehu haisee

Mikä se on se suomalainen kulttuuri, että omaan tekemiseen ei saa olla tyytyväinen. Lapsesta asti opetetaan, että itseä ei saa kehua, omista tuloksista ei saa olla ylpeä ja sekin vielä, että ylpeys on syntiä.
Minä vaan kysyisin, että kuka tässä maailmassa sitten kehuu jos ei itse?!
Tuleeko pomo taputtamaan olalle, että tämä tehtävä meni kyllä hyvin. Tässä, osta itsellesi sen kunniaksi pullakahvi? Ei. Pomo ei tule.
Hurraako puhtaat, rusinoiduin sormin puhtaaksi hinkatut lautaset kaapista innoissaan - sinä teit sen, hyvä tyttö?! Ei. Lautaset ei osaa hurrata.

Ymmärrän tietysti, ettei asia ole näin yksinkertainen. Ei voi julistaa maailmalle, koululuokalle tai kollegoille joka toinen päivä omaa erinomaisuuttaan, osaamistaan ja ainutlaatuisuuttaan. Mutta minä tarvitsee kiitosta, kannustusta ja haleja. Eikä niitä tule automaattisesti naapureilta ja lemmikeiltä perheenjäsenistä puhumattakaan.
Siis kehu itseäsi!

Eilen tiskasin. Kauan ja hartaasti. Ja sen jälkeen katsoin siistiä keittiötä ja sanoin itselleni koko sydämestäni ilahtuneena "hyvä tyttö". Minä olin ansainnut sen.
Ja kun Hannu tuli töistä näytin keittiötä ja kerroin, että enkö olekin ollut ahkera ja hieno ihminen. Ja sain paljon lisää kehuja.
En siis kehunut omaa erinomaisuuttani vaan jaoin onnistumisen ilon toisen kanssa ja molemmilla oli hyvä mieli. Kehu ei tarkoita sitä että osoitetaan toiselle omaa parhautta vaan sitä että jaetaan hyvää oloa.

Jos pienistä onnistumisista ja iloista tekee jokapäivästä rutiinia, oppii itseään kiittämään ja olemaan tyytyväinen tekemisiinsä. Jos ilon jakaa toisen kanssa, oppii toinenkin kiittämään itseään ja toista. Tämän olen huomannut meidän pienessä perheessämme, jossa kiitetään ja kehutaan ja huomataan tekemisen jäljet. Kumpikaan ei ole vielä ylpistynyt eikä päähän ei ole noussut juttuja.

Siis, toista perässä - minä olen kaunis, viisas ja luova. Joka aamu yhä uudelleen.
Vielä jonain aamuna saata uskoa. *halaus*

Täällä taas!

Lunassa on kaksi vaihdetta - suloinen, pöwwöinen sylikoira joka suorastaan huutaa paijausta ja hellyyttä ja sitten taas toisaalta hyperaktiivinen kissanpentu joka saalistaa kaiken, ei jaksa olla paikallaan sekuntiakaan ja puree jos koitetaan käsitellä liian pitkään.
Sanomattakin on selvää, että jälkimmäinen on vallitseva ominaisuus, noin suunnilleen koko ajan. Paitsi tänä aamuna, jolloin pikkutyttö kiehnää sylissä, nukkuu kyljessä kiinni ja vinkuu vessan oven takana. Se on suloinen!

Katunumerot käyttäytyvät maagisesti. Ne eivät mene kuin Suomessa, ne eivät tunnu menevän oikein mitenkään järkevästi. Oi kyllä, yhdessä kohtaa tietä ne saattavat näyttää olevan täysin vakuuttavasti järjestyksessä, mutta kulman takana tilanne muuttuu. Meidän tiellä numerot kasvavat toisella puolella kun taas toisella ne pienenevät. Tacorontessa on myös useita Calle (el, del, -) Calvarioita, postiosoitteena lukee vain Calle Calvario. Vaikka siinä pitäisi olla se el. Mistä ne tietää, mitä tietä milloinkin tarkoitetaan, kun niillä on samat nimet? Miten meidän posti osaa tulla perille? Onko jossain muualla läjä meidän postia, joka on mennyt aivan väärään osoitteeseen?
Entä kun tilaan taksin? "Ei kun tämä on SE Calle Calvario, se pitkä ja mutkainen ja liittyy autopistaan."

Ja minä olen sitä mieltä, että vesijuoksu on peräisin jostain meriseudulta ja se suomalainen versio kummallisine juoksuvöineen on vaan halpa kopio!
Mitä muuta täällä meressä "uiminen" on kuin sitä että juoksee vasten aaltoja ja yrittää olla hukkumatta. Vöitä ei tarvita, kun suolavesi kannattaa. Herranen sentään, mulla ei ole ikinä ollut selkä niin kuosissa kuin niiden päivien jälkeen, kun ollaan käyty täällä rannalla.

Ihii, ja minä näin näin monta *näyttää* pikkuruista (siis pituus vain vähän yli kymmenen senttiä, kun ne voi helposti kasvaa kaksi kertaa isommiksi!) merietanaa eikä mulla ollut kameraa enkä vieläkään tiedä, onko ne tappavan myrkyllisiä vai voiko niitä paijata.
Ensi kerralla otan kameran, jotta tekin näette! :)

"You can't buy loyalty, they say.
I bought it though, the other day.
You can´t buy friendships, tried and true.
Well just the same, I bought that too.
I made my bid and on spot.
Brought love and faith and a whole job
lot of happiness. So all in all
the purchase price was pretty small.
I bought a single trusting heart,
that gave deviation from the start."