Täällä taas!

Lunassa on kaksi vaihdetta - suloinen, pöwwöinen sylikoira joka suorastaan huutaa paijausta ja hellyyttä ja sitten taas toisaalta hyperaktiivinen kissanpentu joka saalistaa kaiken, ei jaksa olla paikallaan sekuntiakaan ja puree jos koitetaan käsitellä liian pitkään.
Sanomattakin on selvää, että jälkimmäinen on vallitseva ominaisuus, noin suunnilleen koko ajan. Paitsi tänä aamuna, jolloin pikkutyttö kiehnää sylissä, nukkuu kyljessä kiinni ja vinkuu vessan oven takana. Se on suloinen!

Katunumerot käyttäytyvät maagisesti. Ne eivät mene kuin Suomessa, ne eivät tunnu menevän oikein mitenkään järkevästi. Oi kyllä, yhdessä kohtaa tietä ne saattavat näyttää olevan täysin vakuuttavasti järjestyksessä, mutta kulman takana tilanne muuttuu. Meidän tiellä numerot kasvavat toisella puolella kun taas toisella ne pienenevät. Tacorontessa on myös useita Calle (el, del, -) Calvarioita, postiosoitteena lukee vain Calle Calvario. Vaikka siinä pitäisi olla se el. Mistä ne tietää, mitä tietä milloinkin tarkoitetaan, kun niillä on samat nimet? Miten meidän posti osaa tulla perille? Onko jossain muualla läjä meidän postia, joka on mennyt aivan väärään osoitteeseen?
Entä kun tilaan taksin? "Ei kun tämä on SE Calle Calvario, se pitkä ja mutkainen ja liittyy autopistaan."

Ja minä olen sitä mieltä, että vesijuoksu on peräisin jostain meriseudulta ja se suomalainen versio kummallisine juoksuvöineen on vaan halpa kopio!
Mitä muuta täällä meressä "uiminen" on kuin sitä että juoksee vasten aaltoja ja yrittää olla hukkumatta. Vöitä ei tarvita, kun suolavesi kannattaa. Herranen sentään, mulla ei ole ikinä ollut selkä niin kuosissa kuin niiden päivien jälkeen, kun ollaan käyty täällä rannalla.

Ihii, ja minä näin näin monta *näyttää* pikkuruista (siis pituus vain vähän yli kymmenen senttiä, kun ne voi helposti kasvaa kaksi kertaa isommiksi!) merietanaa eikä mulla ollut kameraa enkä vieläkään tiedä, onko ne tappavan myrkyllisiä vai voiko niitä paijata.
Ensi kerralla otan kameran, jotta tekin näette! :)