Night revisited

Tänään lähdin päivänvalossa seikkailemaan niille niityille ja poluille, jotka viime yönä löytyivät.
Aurinko helli välillä varsin kuumastikin, eli päivä oli aivan täydellinen – tämän vuoksi tänne tultiin. *onnellinen

 

Aamuyössä aistein avoimin

joskus lähellä on kauempana kuin osaisi kuvitellakaan

Matka muuttaa meitä ja maisemaa

Täällä on sateisen ihanaa, hyvä syy istua huopaan kääriytyneenä sisällä ja juoda paljon teetä ja lukea. Sellaista olemista, mitä ei kotona oikein tunnu ehtivän tai osaavan.

















Tänään piti päämäärällisesti vaeltaa Christ Church meadowille kuvaamaan ja lukemaan, mutta kun ilmanala oli melkoisesti sellainen, että alkaa sataa enemmän ennemmin kuin myöhemmin, vaeltelu muuttuikin onnellisen päämäärättömäksi kuitenkin niin, että suuntana oli aina kauniimpi ja mielenkiintoisempi paikka ja selän takana keskustan turistilaumat.

Ja kas, mitä löytyi? Kirppareita! Vintagekirppareita! Etnokauppoja, intiakauppoja, nepalilaisia ravintoloita, fuusiokeittiöitä ja polkupyöräliikkeitä!! Tuntui, että löytyi oikea Oxford, jossa asuu ihmisiä, joilla on elämä ja jotka opiskelevat ja tekevät töitä ja surevat ja ihmettelevät.

 

 

Eilen aamulla satoi, joten Hannu meni käymään töissä ja minä nukuin pitkään ja luin ja join teetä ja tein bedlingtonkerhon kotisivuja. Iltapäivällä kävelimme Thamesin ja kodin välillä aukeavalle niitylle, jonka vaeltelijat jakavat hanhilaumojen ja lampaiden kanssa. Evästimme iltapäivän auringossa ja minä ahmin karhunvatukoita, jotka juuri nyt alkavat kypsyä.


Huomenna maalaismarkkinat ja aurinkoa ja lisää seikkailuja Annalle, kiitos! ^_____________^

Löytämistä etsimättä

Tänään kuljimme paljon tuntemattomia teitä, sateesta aurinkoon, kaupasta toiseen, kauneuden keskellä. Kahvilasta teetupaan, puutarhoista pihoille.
Koska päivässä ei ollut sen suurempaa suuntaa eikä päämäärää, tämän päivän kertomus koostuu pääosin kuvista.

Kello kahden tee

Christ church meadow

Sorsaa vaaniva kissaveli iltakävelyllä Summertownissa

Ei paluuta

Tuittusanomien erikoispainos 2013

Tuittusanomat tekee taas paluun kolmeksi viikoksi matkakertomuksen muodossa.
Tällä kertaa tutkimusmatkan kohteena on eksoottinen Englanti polkuineen, lampaineen, pubeineen ja kaikkine kauneimpine yksityiskohtineen.

Matka Helsingistä Oxfordiin kesti vaatimattomat 12 tuntia ja kulki Münchenin ja Lontoon kautta. Mutta ei se mitään, Saksasta löytyi uunituore Pratchettin ja Baxterin The Long Earth, jonka seurassa lähemmäs viisi tuntia lentojen välillä tuntuivat kuluvan niin kuin tuntien kuuluukin, eivätkä venyneet odotuksen myötä.

Tänään menetin starbucksneitsyyteni aamukahvilla ja pääsin seikkailemaan keskustan kauppahalliin sillä aikaa, kun Hannu parka kokousti fysiikan laitoksella, joka on ehkä koko Oxfordshiren rumin rakennus. Luultavasti siksi, että rakentajat ovat ajatelleet etteivät hajamieliset, tähtiin ja atomeihin tuijottavat professorinalut kuitenkaan havaitse ympäristöään.
Kauppahalli oli ihana, ilmapiiri lämmin ja varsin ystävällinen, eikä viihtyisyyttä vähentänyt yhtään ulkopuolella ajoittain rapiseva sade. Tuliaisostokset pääsivät heti hyvään käyntiin, luultavasti tämän paikan ongelma tulee olemaan enemmänkin se, että haluaisi kantaa mukanaan kotiin kaiken ihanan.

 Kauppahallista löytyi myös ehkä maailman hellyttävin pirtelökioski. Moo Moo ^_____________^

Hannua odotellessani etsiydyin pienen kahvilan nojatuoliin käpertyilemään Earl Greyn ääreen. Nojatuolilliset kahvilat on parhautta, ja käytävän toisella puolella oleva paikka menetti asiakkaan vain koppuraisten muovituoliviritelmiensä takia. 

Parasta oli kuitenkin, kun kotimatkalla löysin pienen mutta täyden kirjakaupan, jossa kaikki kirjat maksoi kaksi puntaa. Kaksi puntaa!! Mukaan lähti iso läjä klassikoita ja yksi tuntematon heräteostoskirja. Mikä näitä vaivaa? Miten kirjat voi olla niin halpoja? En oikeasti uskonut hintaa, ennen kuin olin maksanut kirjat ja kävelin kaupasta ulos ilman, että kukaan huusi perään, että pysäyttäkää vaalea muukalainen.

Kaiken kaikkiaan täällä kulkee loputtoman ihmetyksen vallassa, silmät suurina ympäröivästä kauneudesta. Jopa koti on kauniissa talossa, murattiköynnösten ja kukkivien puiden keskellä. Ehkä vuosien jälkeen täällä voisi kävellä mykistymättä kaikesta, mutta ainakin nämä kolme viikkoa elän satumaailmassa, jossa keijuja ja enttejä piileskelee mitä arvaamattomimmissa paikoissa – enkä ole ehtinyt vielä lumoutua kuin kimaltavien pölyhiukkasten kerroksesta kauneimman veistoksen päällä.