5+5=10

Koska viiden sanan listat näyttää toimivan, jatketaan tällä. :D

1. Anoppi

On meillä parhaillaan kylässä.
Minusta on edelleen kummallista, että minulla on anoppi. Siis se ihminen, joka on hankala, tunkee elämään, ahdistelee lasten saamisella ja valittaa kaikesta.
Mutta kun ei. Kun minun anoppi on aivan ihana. Niin sitten minusta tuntuu aina väärältä sanoa sitä Anopiksi. Kun anopin pitäisi olla jotain negatiivista. Saako keksiä oman nimen?
Minusta mielenkiintoista suomessa on vieläkin se, että lähes kaikki naisten nimet ovat sävyltään negatiivisia. Minunkin mielestäni. Paitsi tyttö (useinmiten) ja täti (myös useinmiten). Siksi minusta ei tulekaan koskaan naista, vaan hyppään suoraan tytöstä tätiin. Paitsi jos minusta tulee siinä välissä äiti. :D


2. Auringonotto

...sateessa on kivaa.
Oltiin tänään anopin (:D) ja Hannun kanssa sadetta paossa etelänpuoleisella rannalla. Enimmän aikaa olin pientä vihmomista piilossa pyyhkeen alla lukemassa, mutta näkyi välillä aurinkokin.
Opinkohan joskus oikeasti ottamalla ottamaan aurinkoa? Täällä nämä ei siestalla ja kesälomalla juuri muuta teekään. Ne menevät moneksi tunniksi vain makaamaan aurinkoon rannalle, eivät edes uimaan. Minua ahdistaa pelkkä ajatuskin... Ja sitten paikallinen kaveri aurinkorasvaa levittäessään selittää pelkäävänsä ihosyöpää. Auttaisikohan ennemminkin sen auringossa lojumisen vähentäminen kuin se rasvaaminen?


3. Sade

On alkanut olla taas ihan jatkuvaa, eli talvi on tullut tännekin.
Jotenkin olin unohtanut, miten kaiken valtaavaa se olikaan. Miten hirvittävällä voimalla taivas putoaa alas.
Täällä sade ei ole tuntien pituinen. Eikä aina edes päivien. Se voi olla vielä pitempi. Täällä sade valuu aamunkoitosta toiseen taukoamatta, suomatta hetken hengähdystä. Mikä taas vaikeuttaa arkea ihan yllättävän paljon. Pyykkiä ei vain saa kuivumaan. Millään. Koirien kanssa ei pääse kunnon kävelylle ja Ronjan saa fyysisesti pakottaa edes käymään pihassa pissillä. Kukat pitää laittaa turvaan muoviseen koirankoppiin, koska muuten ne muusaantuu sateen voimasta.
On kuin kaamos - ikkunasta ei näe ulos, kun sumu kietoo kaiken tukahduttavaan vaippaansa ja tunkee kaikista koloista sisään. Ei vielä, mutta pian kaikki sisällä on märkää, sohvat tuntuvat märiltä, lakanat ovat sängyssä märät, kosteat vaatteet tuntuvat kylmiltä iholla, kun ne laittaa päälle.
Toivottavasti uusi koti on edes vähän kuivemmassa ympäristössä.


4. Aivot

On kummallinen kapistus.
Minun on täysin mystiset, itseopiskelevat ja itseohjautuvat kummallisissa paikoissa. Ne opiskelevat ja oppivat ulkoa itsekseen ilman työtä ja tuskaa. En valita.
Esimerkki: Kun olin vielä kuorossa, opin kaikkien laulujen sanat ihan vahingossa ulkoa. Kappaleet alkoivat soida päässäni saman tien kun tutustuin niihin, ensin vain melodioina, sitten hajanaisina sanoina ja lopulta kokonaisina teoksina.
Uskon, että kaikki sanat ja sävelet ovat aivoissani alusta alkaen, mutta saan ne käyttööni vasta vähitellen.
Saman ilmiön huomaan jatkuvasti kemian ja biologian kanssa. Sanat, lauseet ja asiakokonaisuudet pyörivät päässäni aivan kuin laulu. Välillä herään niihin yöllä, huomaan ajattelevani jotain kesken muun asian, pyörittäväni laatimatonta listaa mielessäni automaattisesti.
Välillä tämä on yhtä rasittavaa kuin Frederikin ja Kari Tapion laulujen pyöriminen päässä yhtä aikaa, mutta osaan olla asiasta myös loputtoman kiitollinen.
Ihanat, kummalliset aivot!


5. Pallo

Erottamaton osa Lunaa.
Kaikkein rakkain pallo Lunalle on Jannin tuoma kaksivärinen kumipallo. Se pomppii ihanasti, sopii täydellisesti suuhun ja on ominaishajustettu jo pitkän aikaa sitten. Pallon kaksi kaveria ovat kokeneet surullisen kohtalon, toinen ainakin huuhtoutui täällä mereen. :| Mutta tuo yksi on sitäkin rakkaampi. Janni on maaginen olento, sillä olen metsästänyt tuollaisia palloja Ronjan alkuajoista lähtien, enkä ole vielä ikinä löytänyt. Siis vähän tennispalloa pienempiä, hyvin pomppivia, kestäviä, murenemattomia... Ja sitten tulee Janni ja tuo niitä kokonaisen pussillisen!
Ihanimpia näkyjä on, kun Luna nukahtaa Pallo suussa, kun ei malta laittaa sitä pois. Toinen ihana asia on, kun Luna kuljeskelee Pallon kanssa sisällä ja huomaa, että on nälkä. Koska Pallo suussa Ei Voi syödä, se on pakko laittaa pois suusta. Mikä on kamalaa. Mutta ei niin kamalaa, jos Pallon laittaa ruokakuppiin ruoan kaveriksi. Silloin sitä voi vahtia syödessä, eikä varmasti unohda mihinkään lojumaan.
Hauskinta on, että ketään muuta meillä Pallo ei varsinaisesti kiinnosta. Kukaan ei ole viemässä sitä Lunalta. Mutta silti sitä pitää vahtia tarkkaan ja huolellisesti.
Ihana pari. Luna ja Pallo. <3

5+

Voi kun olen ollut taas huono blogiemo!
Mutta kaikkien näiden lukemiseen, laskemiseen ja kirjoittamiseen käytettyjen tuntien jälkeen kirjoittaminen koneella ei ole se kaikkein houkuttelevin tapa viettää iltaa. :P

Mutta hei, lukeminen edistyy hyvin, täsmälleen ylöskirjaamattoman mutuaikataulun mukaan. Hyvä minä! Tai ei edes pitäisi puhua lukemisesta sinänsä. Pitäisi puhua oppimisesta. Se on nimittäin se mikä ratkaisee, ei niinkään sivumäärä.
Vaikka viime ajat olen nukkunut ihmeellisen hyvin, on unen pakeneminen taas syy täälläolooni - sen kunniaksi viisi sanaa päivälle!


1. Lommo

On rakastettu, kolhittu autovanhuksemme.
Joutui pahoinpitelyn kohteeksi talomme edessä tänä syksynä ja pääsi sen vuoksi autolääkäriin. On nyt vielä rumempi kuin ennen, mutta sitäkin rakkaampi. <3
Ja haa, siinä on maailman parhaat lukot, joita onnettomat ryövääjät eivät saaneet revittyä auki, vaikka yritys oli jäljistä päätelleen kova. Rikki ne sen sijaan menivät, miksi meillä on nyt etuoviin eri avaimet kun kaikkiin muihin avainkohtiin. :D Parasta tässä on se, että Hannun autoradioaarre vilkutti punaista silmää varkaille sisältä ja jäi kertomaan tapahtumista jälkipolville.
Go Lommo!


2. Kissat

Joita ilman koti olisi hiljainen, karvaton ja tylsä.
Isokissa rakastaa sinistä valeriaanalelua enemmän kuin mitään, pikkukissaa se ei jostain syystä kiinnosta niin paljoa. Molemmat nukkuvat nykyään sängyssä, paha minä. Mutta kun Roverin tulisi kylmä ja se on ihana, kun se viileine nenineen kaivautuu kynsin peiton alle ja vatsanahkaan nukkumaan. Nykyään tuntuu, että ilman kissaa sylissä ei voi nukkua.
Rover ei ollut vielä pari kuukautta sitten sylieläin, paitsi siis öisin, mutta koko sen ajan kun olemme olleet espanjakodissa, se on syliytynyt enenevässä määrin.
Kissa on keksinyt, että naapurin naapurissa on ulkona häkkilintu, jota se ylettyy ahdistelemaan roskaastian päältä. Lintuhäkki on juuri ja juuri vesisuihkupullon ulottumattomissa. Linnun omistajat alkavat ehkä pian ihmetellä, miksi vietän usein aikaa heidän porttinsa ulkopuolella ja sähisen.


3. Nuha

Loppuu toivottavasti, kun pääsemme muuttamaan pois täältä.
Siitä Kaapista löytyi todellakin hometta, iiiso ruma ruskea kläntti. Vuokranantaja ei haluaisi maksaa meille takuuvuokraa takaisin, koska katkaisemme sopimuksen kesken vuoden. Minusta se ei ole reilua.
Nuhatonta kotia saalistetaan parhaillaan, mutta ovat kovin vaikeasti saavutettavaa sorttia. Nämä meidän eläimemme karkoittavat sopivia ehdokkaita, mutta joitain sentään olemme saaneet näköetäisyydelle asti. Aikaa muuttoon on enintään kolme viikkoa - kuka koskaan väitti, että elämästä puuttuu toimintaa ja jännitystä?


4. Meri

Alkaa taas uhkailla talvella.
Ilmiö näkyy kasvaneina aaltoina, korkeina vuorovesinä ja lisääntyneinä uimaturisteina. On muuten hauskaa, miten syksy näkyy saksalaisturistien maihinnousuna, joulun lähestyessä taas marimekkopaidat rantautuvat saarelle.
On ihanaa, miten meri on aivan erilainen eri puolilla saarta - etelärannalla se on aina timantinkimmeltävä, monivärinen. Meidän puolellamme tasaisempi, tyrskyävämpi ja yksivärinen. Paitsi jos se heijastaa pilviä tai laskevaa aurinkoa. Tai jos sitä tarkastelee lähempää, kameran linssin läpi tai aurinkoa vasten. Silloin sävyjä on niin monta, että aivot tuottavat yksivärisen vaikutelman hämmentyessään.
Meri on kaivattu ja rakastettu, ihailtu ja pelätty. Suren vähän jo valmiiksi sitä päivää, kun muutamme pois sen rannalta.


5. Ystävyys

On sillä tavalla parisuhde ja rakkautta, että se haipuu pois, jos sitä ei hoida.
On hirveän paljon erilaista hoitaa ystävyyttä pitkän matkan yli kuin läheltä. Se vaatii aivan erilaista työtä.
On ollut mielenkiintoista ja ihanaa huomata, miten aivan erilaiset ystävyydet, odottamattomatkin, ovat muuttaneet muotoaan, tulleet kestävämmiksi, jotenkin heränneet eri tavalla eloon. Muuttuvassa elämässä ja ihmisyydessä on ihanaa saada ympärilleen ihmisiä, jotka muuttuvat ja elävät mukana. <3