5+

Voi kun olen ollut taas huono blogiemo!
Mutta kaikkien näiden lukemiseen, laskemiseen ja kirjoittamiseen käytettyjen tuntien jälkeen kirjoittaminen koneella ei ole se kaikkein houkuttelevin tapa viettää iltaa. :P

Mutta hei, lukeminen edistyy hyvin, täsmälleen ylöskirjaamattoman mutuaikataulun mukaan. Hyvä minä! Tai ei edes pitäisi puhua lukemisesta sinänsä. Pitäisi puhua oppimisesta. Se on nimittäin se mikä ratkaisee, ei niinkään sivumäärä.
Vaikka viime ajat olen nukkunut ihmeellisen hyvin, on unen pakeneminen taas syy täälläolooni - sen kunniaksi viisi sanaa päivälle!


1. Lommo

On rakastettu, kolhittu autovanhuksemme.
Joutui pahoinpitelyn kohteeksi talomme edessä tänä syksynä ja pääsi sen vuoksi autolääkäriin. On nyt vielä rumempi kuin ennen, mutta sitäkin rakkaampi. <3
Ja haa, siinä on maailman parhaat lukot, joita onnettomat ryövääjät eivät saaneet revittyä auki, vaikka yritys oli jäljistä päätelleen kova. Rikki ne sen sijaan menivät, miksi meillä on nyt etuoviin eri avaimet kun kaikkiin muihin avainkohtiin. :D Parasta tässä on se, että Hannun autoradioaarre vilkutti punaista silmää varkaille sisältä ja jäi kertomaan tapahtumista jälkipolville.
Go Lommo!


2. Kissat

Joita ilman koti olisi hiljainen, karvaton ja tylsä.
Isokissa rakastaa sinistä valeriaanalelua enemmän kuin mitään, pikkukissaa se ei jostain syystä kiinnosta niin paljoa. Molemmat nukkuvat nykyään sängyssä, paha minä. Mutta kun Roverin tulisi kylmä ja se on ihana, kun se viileine nenineen kaivautuu kynsin peiton alle ja vatsanahkaan nukkumaan. Nykyään tuntuu, että ilman kissaa sylissä ei voi nukkua.
Rover ei ollut vielä pari kuukautta sitten sylieläin, paitsi siis öisin, mutta koko sen ajan kun olemme olleet espanjakodissa, se on syliytynyt enenevässä määrin.
Kissa on keksinyt, että naapurin naapurissa on ulkona häkkilintu, jota se ylettyy ahdistelemaan roskaastian päältä. Lintuhäkki on juuri ja juuri vesisuihkupullon ulottumattomissa. Linnun omistajat alkavat ehkä pian ihmetellä, miksi vietän usein aikaa heidän porttinsa ulkopuolella ja sähisen.


3. Nuha

Loppuu toivottavasti, kun pääsemme muuttamaan pois täältä.
Siitä Kaapista löytyi todellakin hometta, iiiso ruma ruskea kläntti. Vuokranantaja ei haluaisi maksaa meille takuuvuokraa takaisin, koska katkaisemme sopimuksen kesken vuoden. Minusta se ei ole reilua.
Nuhatonta kotia saalistetaan parhaillaan, mutta ovat kovin vaikeasti saavutettavaa sorttia. Nämä meidän eläimemme karkoittavat sopivia ehdokkaita, mutta joitain sentään olemme saaneet näköetäisyydelle asti. Aikaa muuttoon on enintään kolme viikkoa - kuka koskaan väitti, että elämästä puuttuu toimintaa ja jännitystä?


4. Meri

Alkaa taas uhkailla talvella.
Ilmiö näkyy kasvaneina aaltoina, korkeina vuorovesinä ja lisääntyneinä uimaturisteina. On muuten hauskaa, miten syksy näkyy saksalaisturistien maihinnousuna, joulun lähestyessä taas marimekkopaidat rantautuvat saarelle.
On ihanaa, miten meri on aivan erilainen eri puolilla saarta - etelärannalla se on aina timantinkimmeltävä, monivärinen. Meidän puolellamme tasaisempi, tyrskyävämpi ja yksivärinen. Paitsi jos se heijastaa pilviä tai laskevaa aurinkoa. Tai jos sitä tarkastelee lähempää, kameran linssin läpi tai aurinkoa vasten. Silloin sävyjä on niin monta, että aivot tuottavat yksivärisen vaikutelman hämmentyessään.
Meri on kaivattu ja rakastettu, ihailtu ja pelätty. Suren vähän jo valmiiksi sitä päivää, kun muutamme pois sen rannalta.


5. Ystävyys

On sillä tavalla parisuhde ja rakkautta, että se haipuu pois, jos sitä ei hoida.
On hirveän paljon erilaista hoitaa ystävyyttä pitkän matkan yli kuin läheltä. Se vaatii aivan erilaista työtä.
On ollut mielenkiintoista ja ihanaa huomata, miten aivan erilaiset ystävyydet, odottamattomatkin, ovat muuttaneet muotoaan, tulleet kestävämmiksi, jotenkin heränneet eri tavalla eloon. Muuttuvassa elämässä ja ihmisyydessä on ihanaa saada ympärilleen ihmisiä, jotka muuttuvat ja elävät mukana. <3