Kokoomateos

No niin. Teknisten seikkojen vuoksi tällä kerralla ei tule kuvia niin paljon kuin haluiaisin, koska kuvat ihan vähän niin kuin on ehkä toisella saarella kuin allekirjoittanut. :D Tallessa kuitenkin, mikä on tärkeintä.

Maanantaina 17.12. käytiin sukeltamassa etelässä Turtle Beachilla, jolla ei näkynyt yhtään ainutta kilpparia. Möö. Virtaukset ja aallokko oli aika hurjia rannan tuntumassa ja vesi sameaa, joten pääasiassa pysyttiin matalalla ja bongailtiin pikkukaloja. Kivaa se oli silti. :) Aurinko helli ja vedessä kohmettuneet sormet sai lämmitettyä rantakalliolla.

Tiistaina herättiin aurinkoa aikaisemmin ja ajettiin Chamorgaan, saaren koillisimpaan ja pohjoisimpaan kärkeen pientä, mutkaista tietä. Tavoitteena oli kiivetä vuorenharjannetta el Faro de Anagalle eli majakalle, joka merkkaa saaren kärkeä. Koska saksalaiset teräsmummot olivat raivanneet vuoren varjoiselle puolelle pusikkoon merkkaamattomia jyrkännepolkuja, reitti ei kulkenut aivan niin kuin suunniteltiin. Upea päivä ja vaellus kaikesta huolimatta, jalat on hellänä vieläkin.

Keskiviikkona kumpaakin kiukutti, ehkä edellispäivän rasituksen takia. Kaikki meni pieleen, varpaissa oli rakkoja, eksyttiin ja aika kulki ihan väärin. Tavoitteena oli mennä syömään lounasta rannalle aurinkoon, mutta lopulta päästiin syömään vasta neljän jälkeen, kun aurinko oli jo laskenut vuoren taakse. Pääsin kuitenkin pelastamaan supersöpön pikkuravun, jonka urpo paikallinen kuljetti hiekkaan. Ravusta kuvia myöhemmin. ^___________________^

Torstaina aamulla lähdettiin la Palmalle, eli lennettiin tänne naapurisaarelle. Päivä oli lämmin, nukuttiin päikkärit rannalla, ja hotellissa (jossa oltiin yksi yö) oli kylpyamme. Parhautta!! Hannu jo vähän huolissaan lopulta kysyi, oonko mä siellä vielä hengissä vai kenties muuttunut kalaksi.
Illalla löydettiin maailman paras fuusioravintola, jonka ruokalista oli jotain aivan uskomatonta. Valinnanvaikeuden takia piti tilata vähän sitä sun tätä ja kaikkihan tietää, miten pienen masun siinä käy.
Koska paikka oli niin hyvä, käytiin syömässä siellä myös mango-mansikkagaspachoa ja salaattia aamupalaksi perjantaina ennen kuin lähdettiin ajamaan tänne ylös.

Nyt ollaan Euroopan tähtitieteen Mekassa ja havaitaan NOTilla toista yötä Viime yö oli melko pilvinen, havainnot meni vähän... no... pilveen. :D Tämä yö näyttää kuitenkin paremmalta ja selkeämmältä. Viime yönä kosteusprosentti oli 0,0 ja tänään jopa 5,9. Sen tuntee – silmät, iho, nenä ja oikeastaan ihan joka paikka on kuiva ja arka. Mutta ainakin tukka kuivaa suihkun jälkeen nopeaa. ^^

NOT näyttää sympaattiselta R2D2lta, mikä ei osu kauas totuudesta, koska tyyppi pyörii kohteen mukaan ja ulko-ovi saattaa olla milloin missäkin kohtaa – mikä on ihan hyvä muistaa, kun lähtee aamuyöstä keittämään huoltorakennukselle kahvia. :P

Auringonlaskut täällä on jotain sanoinkuvaamatonta. Miten haluaisinkaan teidät kaikki tänne jakamaan tämän kaiken!

Tänään nukuttiin kahteen ja käytiin sen jälkeen kävelemässä pari tuntia kalderan reunalla. Maisemat oli aivan huikeat, niin kuin arvata voi. Upeinta oli, kun näin ensimmäisen kerran ihka elävän korpin! Tahtoo oman! <3

Eilen puukiipeilypuisto, tänään merenrantapuutarhaa, -niittyä ja -kalliota. Kuvat puhukoot puolestaan. <3

Välipäivä I

Tänään oli kylmä. Ja sateli pitkin päivää. Aamu oli hidas ja tokkurainen, kun iltalääkkeet jäi vähän myöhään. Ihana Hannu toi sänkyyn kahvia ja herkkuja. Aamulla piti lähteä Teidelle etsimään oman uskaltamisen ja ehkä vähän voimienkin rajoja puukiipeilypuistoon (whatever). Sää oli kuitenkin niin huono, että jäinkin kotiin soittamaan pianoa ja selviytymään aamukurjuudesta sillä aikaa, kun Hannu kävi instituutilla (melkein ikkunan alla) kirjoittamassa loppuun meidän la Palman paperit. Lopulta päätettiin mennä vaan Alcampoon, kun siellä piti itse asiassa käydä jo eilen, mutta ei sitten ehdittykään. Kierreltiin ja ihmeteltiin ja naurettiin kaikelle hölmölle ja oudolle – käsittämättömille vaatteille, urheiluliikkeen mainosbikineille, puoli-ilmaisille tavaroille, jotka Suomessa maksaisi vaikka miten paljon. Suomen monimetriset karkkihyllyt ei ole mitään verrattuna paikallisiin, leipää marketeissa taas ei myydä käytännössä ollenkaan, vaan se ostetaan leipomosta tai tehdään kotona. Illalla lähdettiin taas vaihteeksi kävellen vaeltamaan la Lagunan katuja, jotka olivat tavalliseen tapaan täynnä kanssavaeltelijoita. Koska ei vielä oltu ehditty, käytiin perinteisesti saksalaisessa kahvilassa syömässä pala sitruunakakkua (ja pitihän sille ostaa vadelmakakkua seuraksi, ettei reppana tunne itseään yksinäiseksi) kaakaokahvin kanssa. Omnom.

Lagunan jouluvalaistus on ikimuistoinen ja suorastaan, sanoisinko, häikäisevä.

Aivan vahingossa eksyttiin jo kotiin päin mennessä nuorten taidenäyttelyyn, joka oli ajatuksiaherättävä ja upea. Juuri näistä seikkailuista ja sattumuksista rakentuu parhaat hetket ja tärkeimmät muistot. Näyttely oli kauniissa, perinteisessä espanjalaisessa talossa, jossa on keskellä sisäpiha ja kauniit parvekkeet. Kontrasti taiteeseen ja sen väreihin ei luonut ristiriitaa vaan jännitteen, joka korosti sanomaa, jota taide välitti. Ainutlaatuista.

Rantapäivä (taas)!

Tänään lähdettiin lukemaan, juoksemaan ja snorkluilemaan Teresitakselle – tässä järjestyksessä. Ensin olla löllyttiin vaan lämpimällä hiekalla ja lämmiteltiin aamun raskaassa Decathlon-shoppailussa väsyneitä jalkaparkoja. Tuntui se aika uskomattomalta silittää silkkistä hiekkaa ja ihmetellä sen pieniä helmiä ja timantteja. Ärsytettiin rajattomasti makaronituristeja juoksemalla rannalla veden kovettamalla hiekalla, minkä jälkeen oli taivaallista päästä viileään veteen. Ensimmäistä kertaa ikinä menin Hannun kanssa sukeltamaan aallonmurtajamuurin luo, missä aivan valtavan kokoiset merisiilit olivat valloittaneet lohkareiden välejä. Nähtiin ylisöpöjä blennyjä (Ophioblennius steindachneri), "sateenkaarikaloja" (Thalassoma pavo) ja sinieväisiä koralliahvenia (Abudefduf luridus), jotka voi olla pikkuisina melkein kokonaan valoahohtavan sinisiä, kuin pieniä lyhtyjä vedessä. Sukellus oli yksi upeimmista ikinä, eikä rannalle olisi halunnut mennä ollenkaan. Yksi etelänmaalaistunut nössö vaan alkoi palella ja suomalainen sankaritar joutui vedestä ylös aivan liian aikaisin. Pöh. Ja sillä oli sentään märkäpuku. :D Kotimatkalla käytiin ostamassa mulle ällösöpöt hauvatossut sisälle, koska lattiat on tosi kylmät ja sisällä on muutenkin varsin viileää. Päivän päällimmäiseksi kysymykseksi jäi, miksi kettumyssy maksoi niin paljon. Tahtoo! *polkee pientä jalkaa Ootte ihania. <3

Tuittusanomien erikoispainos

Jätin eläintarhan muiden huollettavaksi ja karkasin espanjankotiin kolmeksi viikoksi. Takana on toinen kokonainen päivä täällä ja elämä alkaa pikku hiljaa palautua allekirjoittaneeseen. Sunnuntai alkoi pitkään odotetulla brunssilla rantahiekalla, kun yhdistimme suomalaiset ja espanjalaiset herkut lennon jälkeen. Illalla lähdettiin kävelemään Lagunaan ihania, tuttuja katuja. Käytiin ihanassa crepepaikassa iltapalalla ja ostettiin luunmuotoinen piparimuotti ja ruotsalaisia irtokarkkeja. Eksotiikkaa huipussaan! :D

Eilen käytiin uusimassa mun NIE, joten oon taas virallisesti olemassaolevana asukkaana täällä. Mikä tarkoittaa, että muille saarille lentäminen tai lauttailu ei maksa käytännössä mitään. Jei. ^^ Lagunasta ajettiin Puerton toiselle puolelle El Socorroon rannalle lähinnä päikkäreille ja kuuntelemaan aaltoja. Puertossa etsittiin taidekauppaa, muttei löydetty – kaikkea muuta hauskaa ja kaunista sen sijaan tuli vastaan, ja lopulta tietenkin (perinteisesti) päädyttiin loputtoman kakkuvitriinin ääreen rannalle.

Tänään ideana oli lähteä bodyboardin ja laudan kanssa metsästämään hyviä aaltoja, mutta meidän ranta oli suljettu varsin lopullisen oloisesti rakentamalla tien poikki rauta-aita. Kiukutti. Jatkettiin seuraavalle rannalle, joka oli meille molemmille uusi ja pelkkää kivikkoa. Teresitakselle (se valkohiekkaranta ;) tuntui hassulta mennä ilman snorkkeleita, joita ei otettu mukaan, kun lautaa ei oikein voi jättää autoon vartioimatta. Niinpä me sitten päätettiin huristaa Anagan yli Tagananaan ja Beninjoon, missä on hyviä surffirantoja. Aallot oli kuitenkin niin järjettömän isoja, että löydettiin autiot rannat, eikä veteen ollut menemistä. Koska ilma kuitenkin oli enemmän kuin täydellinen, ei auringossa köllöttely ja seikkaileminen ollut yhtään sen huonompi vaihtoehto. Kaikesta harhailusta huolimatta siis aivan täydellinen päivä. <3 Illalla lähdettiin vielä Hannun työkaverin ja naapurin, Benin, synttäripäivälliselle Lagunaan, mikä oli hauskaa. Mukana oli tuttuja ja vieraita ihania ihmisiä joiden kanssa höpöttää.

Ja huomenna? Huomisesta ei tiedä vielä muuta kuin että sen on luvattu olevan aurinkoinen ja lämmin. Siis täydellinen samanlaiselle seikkailulle! ^___________________^