Pur!

Paljon kivaa!

Ensinnäkin kiva lääke saa nukkumaan, joten olo on enemmän elossa kuin viikkoihin. Hurraa!

Puuhailin puutarhassa: Istutin maahan köynnöksen, jonka olin itse juurruttanut pistokkaasta ja kastelin puutarhaa. Ja järjestelin kiviä. :D
Nyhersin meidän avokadopuusta melkein tunnin kamalia muovinaruja pois, se oli tuettu niillä joskus vuonna muinaisjäänne eikä tarvinnut niitä enää ja ne oli syöpynyt syvälle sen runkoon. Puu iloinen, Anna iloinen.

Ymmärsin ihan itse, mitä minulle sanottiin espanjaksi. Tosin vasta liian myöhään ja suloinen pappa oli jo mennyt. Mutta jokin on loksahtanut päässä ja ymmärrys on parantunut. Sanat erottuvat eritavalla ja tutut sanat havaitsee helpommin vieraiden tulvasta.
Que raza eli minkä rotuinen. Yay!

Löydettiin eilen halvemmalla samanalainen Kawain söpö, kompakti ja vallan laadukas sähköpiano, kuin mitä käytiin ennemmin katsomassa muualla. JA! tässä paikassa on ilmainen kotiinkuljetus, joten säästöä tulee useampi kymppi. Hannu käy tänään siellä kertomassa että kyllä, tämä muuttaa meille. *onnellinen*
Löydettiin myös sievät, oranssit sohvanpäälliset, nyt meidän olohuone on entistä aurinkoisempi. Niin, ja sain viimein hopealankaa, että saan kasattua tuon mun lasipisaramobiilin.
Samalla reissulla käytiin ihanassa ja jo tutussa salaattipaikassa syömässä hurjan hyvää tonnikalasalaattia. Paljon. Maha pomppien juostiin suunnilleen kilometri sen jälkeen bussiin ja ehdittiin.
Ja niin, nähtiin hassuin kauppayhdistelmä ikinä! Yhdessä liikkeessä oli sulassa sovussa urheilutarvikkeita ja kitaroita. Ja ylähylly oli täynnä erilaisia rumpuja. Näyteikkunakin oli pakattu täyteen sekä että. Hassun näköistä. Lasitiskissä, joka palveli kassan virkaa, oli vielä erilaisia huiluja ajanottimien kanssa.

Väsyneenä lauantaina pikatrimmasin Lunan, jolla on nyt lyhyempi turkki kuin ikinä. Se on aivan upean näköinen sulavassa kropassaan ja lyhyemmissä jalkakarvoissaan. Näyttää entistä enemmän kissaeläimeltä. Ronja on vielä metsäneläimen näköinen, mutta sen kampaaja-aika on heti kun täti saa tästä ryhdistäydyttyä - tai siis, heti kun saan inspiraation. Trimmaaminen on mulle sen verran taidetta, että se tarvii samanlaisen inspiraation kuin maalaaminenkin.

En sano, että suomalaiset olisivat jotenkin huonompia kuin espanjalaiset, mutta täällä ihmiset ovat tosiaankin aurinkoisempia. Ihmiset tervehtivät outojakin ohikulkijoita, kaupassa myyjät ovat tyytyväisemmän tuntuisia ja se näkyy asiakaspalvelussa. Jotenkin täällä ilmapiiri tuntuu kauttaaltaan lämpimämmältä ja vastaanottavammalta kuin Suomessa.
Meitä ei ole vierastettu, päin vastoin, tuntuu että meihin suhtaudutaan suopealla uteliaisuudella ja ihmiset yrittävät kysellä ja jutella, vaikka niille sanoo, että anteeksi en ymmärrä mitä siinä hölötät. :P
Puitteet viihtymiselle, onnellisuudelle ja hyvälle ololle ovat siis mitä upeimmat. En tiedä, mitä vielä voisin toivoa, siis sellaista, jonka toteutuminen olisi todella mahdollista.
Eniten toivoisin, että pieni pääni osaisi nauttia ja olla onnellinen ja lakkaisi ahdistelemasta. Tosin nämä pari päivää nukuttujen öiden jälkeen ovat olleen aurinkoisempia myös minun maailmassani. *onni*