Tiedotuksia

Henkilö tässä *vilkuttaa* on kokenut varsin monipuolisen, ihmettä herättävän ja jännittävän kevään.
Olo on ollut kuin lääketehtaan kanilla, joka ennen edellisen lääkkeen vaikutuksen haihduttua altistetaan seuraavalle kokeiltavalle.
Kuukausiin en ole tuntenut, että minulla olisi mainittavaa kerrottavaa – en nukkunut, nousin aamuyöstä, yritin syödä urheasti, yritin opiskella, yritin nukkua päiväunet, yritin hymyillä vaadittaessa. Niin että yrittämiseksi on jäänyt nämä kuukaudet.

Kirjoitapa siitä sitten kiinnostavasti!
"Tänään yrittäminen saavutti vihdoin seuraavan tason ja huomasin suhtautuvani epäonnistumiseen lempeällä ymmärryksellä. Nyökkäsin nurkassa lymyävälle epäonnistumiselle, kurotuin silittämään sen karvatupsuista päätä ja kerroin sille ymmärtäväni. Eihän edes yrittämisen yrittäminen voi onnistua joka kerta!. Silti jatkamme yrittämistä, epäonnistuminen ja minä, kunnes yrittäminen joko tajuaa lähteä kävelemään kokonaan tai vihdoin taipuu liittymään resuiseen joukkoomme."

Tässäpä se, seuraava kirjallinen läpimurto!
Mutta voisinhan kirjoittaa tuntikausien lääkärissäjonottamisesta?!
Tai siitä, miten uskomattoman monimutkaista ja vaikeaa voi olla yhden vaatimattoman sosiaaliturvan hankkiminen tässä maassa.
Tai siitä, miten lääkkeitten kontrolloimaton vaihtaminen voi saada ihmisen käyttäytymään täysin arvaamattomalla tavalla. Siinä vasta mielenkiintoinen kokemus! Vaihteeksi jotain aivan uutta!

Mutta jollain lämpimällä ymmärryksellä olen tavoittavani yleisöstä tunteen, että tämä ei ollut nyt aivan sitä mitä täältä tultiin hakemaan!
"Missä ovat ne kaikki valokuvat, joita lupasit?!"
"Mikä kirjoitustahti tämä muka on, ei tässä ole koko kuukautta aikaa odotella!"
"Ihanko jää yrittämiseksi tämäkin osa elämästä? Ota nyt hyvä ihminen ote!"

Tällä hetkellä koemme tuskallista synnytystä, jonka tuloksena odotetaan matkalippuja Suomeen. Ja mikä siinä sitten on yrittämistä?
Se, että mukaan pitää saada myös koko laumallinen eläimiä, eikä niiden kanssa mielellään vaihtele kovin monesta koneesta toiseen matkan aikana.
Se, että tältä saarelta ei kerta kaikkiaan pääse suoraa Suomeen ennen syyskuun loppua. Se, että nekin suunnitelmat, jotka kuulostivat oikein hyviltä, osoittautuivat mahdottomiksi.
Ja siinä vasta yrittämistä onkin, että saisi aikaiseksi tehdä kaikki ne asiat, joita lähteminen vaatii. Kun usein tästä tuohon on liian pitkä matka liikkua ja seuraavaan tuntiin valmistautuminen vie suurimman osan energiasta.

Ja niin, voisinhan kirjoittaa siitä, miten valon kulku seinällä muuttuu viikosta toiseen. Miten kiehtovia kuvioita varjot muodostavatkaan öisin kotiin, jonka luuli näyttävän tutulta. Tai siitä, miten kahden tuikun valossa näkee lukea aivan erinomaisesti, jos sitä on harjoitellut tarpeeksi!

Tämän kaiken sijaan lahjoitan teille iloisen runon, jonka alitajuntani eilen tuotti.
Yritetään siis suhtautua postitiivisesti siihen, että sain kirjoitettua tänne edes nyt ja edes tämän verran. :)



I want to be
a reflection of light
and dance on
the waves at night

I want to be
a whispering wind
which bends the
finest of hays

I want to be
as weightless and
silent as darkness
beneath a wing

And I want to be
so white and still
as snow at the heart
of the longest winter