Lähempänä tulevaisuutta

Asiat alkavat järjestyä lisää – Katla on kiltisti pitänyt lohikäärmesavunsa masussaan ja toivottavasti jatkaa talviuntaan, taivas alkaa seljetä niin että Pyry ja Jonna pääsevät todennäköisesti tänne ylihuomenna ja eläimet on passitettu ja sirutettu ja madotettu viimeiseen asti. :)

Tänään käytiin harjoitusajelulla Kissan kanssa, kun vein Hannun töihin ja me jatkettiin siitä Kissan kanssa eläinlääkäriin. Meidän ihana lääkärimme Laura rokotti ja sirutti pikkupojan ilman että viiksikarvakaan värähti, siihen kun joskus pääsisi. <3
Sirutuspiikki on kyllä mielettömän paksu, saa omat lävistykset tuntumaan lasten leikiltä.
Mutta nyt on koko lauman passit ja rokotukset tarkastettu, lisäksi tytöt lisättiin Kanarian saarten omaan mikrosirutietokantaan. Meistä pidetään niin hyvää huolta, ettei tarvitse kantaa murhetta mistään.

Nyt alkaa oikeasti mieleen piirtyä se totuus, että lähtö on edessä, tasan kahden viikon päästä. Mitä lähemmäs päivä tulee, sitä ennemmän tuntuu siltä, että onkin jättämässä oman kodin eikä palaamassa kotiin. Alkukodista lähdöstä on niin monta vuotta, että se ei enää tunnu kokonaan kodilta vaan kyläpaikalta – omalle hammasharjalle ei ole paikkaa, huone on täynnä muuttokamoja ja kaikki on hukassa. Löytyy uusia tavaroita. Piano on epävireessä.
Ja vanhimman koiran tuhka odottaa rasiassa, jota en ole vielä nähnyt. :| Vaikka kipu on muuttunut lämmöksi, rakkaiksi muistoiksi ja onneksi siitä mitä oli, ei ikävä ole vähentynyt. En tiedä, voiko niin käydäkään.

Onneksi kotona odottaa toisaalta lauman kokoontumisajot, odotettu jälleennäkeminen ja todennäköisesti aivan hulvaton riehuminen. :D Ja onneksi on mökki, johon lähteä koko lauman kanssa, esitellä Kissa Maailman Parhaalle Paikalle, uida koirien kanssa ja opettaa Tanque käymään saunassa. Siellä meidän kaikkien kelpaa juosta pallon perässä ja vahtia oravia, kiipeillä puissa ja paistatella keskikesän auringossa.

Tänä kesänä taidan paistaa ainakin yhden oman makkaran ja jakaa sen maailman täydellisimmän lauman kesken. <3