Matkapäiväkirja

Äiti on täällä!! *onnellinen*

Päivät on ollut täysiä ja ihania ja väsyttäviä yhtä aikaa.

Torstaina kävimme seikkailemassa Alcampossa illalla, ostimme ihanan suolakidelampun iltavaloksi ja ihmettelimme kaikkea kummallista. Tanque oli vielä melko arka äitiä kohtaan, mutta illalla se otti jo herkkua kädestä.

Perjantaina käytiin rannalla Tanquen ja äidin kanssa. Meri oli valtoimenaan, valkoisena tyrskyistä, se pauhasi ja jyrisi, helisytti hiekkaa ja esiintyi kuin tärkeälle vieraalle. Tanque oli riemuissaan, se rakasti vettä ja hiekkaa ja juoksi rinkiä täynnä onnea. Näimme suloisia koirakavereita, jotka olivat myös vapaana. Ne ystävystyivät meidän kanssamme ja Tanque jopa koitti vähän leikkiä niiden kanssa.
Rantaretki teki ihmeitä äidin ja Tanquen suhteelle, Tankki lakkasi pelkäämästä äitiä ja otti jopa jonkinlaista kontaktia itse.

Lauantaina ajoimme Teidelle, pysähtelimme ja kuvasimme paljon. Ihmettelimme luonnon loputonta muutosta - kiviä, tasankoja, metsiä ja pilviä, jotka levisivät alapuolellamme joka puolelle hohtavana mattona.
Myöhästyimme kymmenen sekuntia ihan huipulle vievästä gondolista, mikä oli oikeastaan onni, sillä Tanque oli meillä koirakaverina, eikä se olisi saanut tulla hissiin. Lisäksi minä en ole ollenkaan varma, olisinko halunnut hissin kyytiin. Brrrr, aivan liian korkealla!
Äiti sai ottaa Tanquen syliin ja nostaa sen kuljetuslaatikkoon, mikä oli jo suuri edistysaskel. Muutenkin Tankki alkoi hyväksyä paremmin äidin silittelyä ja rentoutua seurassa. Se osoittautui mainioksi matkustajaksi, joka nukkui rauhassa kopissaan Teiden mutkaisilla teillä. Enää lentomatka Suomeen ei hermostuta meitä ihmisiä ollenkaan niin paljon, kun näimme, että pikkupoika osaa ottaa matkustamisen asiaankuuluvalla rentoudella.

Tänään vietimme kotipäivän, jonka piti olla myös lepopäivä pitkän eilisen jälkeen, mutta tästä tulikin siivouspäivä, joka osoittautui kaikille lopulta melko raskaaksi. Äiti teki pitkän ja vastamäkisen pyörälenkin, illalla teimme kasvislaatikkoa, sytytimme itsenäisyyspäiväkynttilän ja katoimme pöydän illalliselle. Paikallista hunajaviiniäkin oli, punaviiniksi melko siedettävää. :P
Laitoin portaiden kaiteeseen valoköynnöksen, sillä täälläkin illat pimenevät varhain ja yö on pilkkopimeä, tein lisää kynttilälyhtyjä ja ripustin niitä avokadopuuhun.
Tuli talvinen, jouluinen, onnellisen lämmin ja valoisa olo. Omat rakkaimmat ihmiset ja eläimet samassa kasassa on hyvä. <3

Huomenna aamulle menemme Tanquen ja Kissan kanssa eläinlääkäriin saamaan viimeiset rokotukset molemmille. Sitten on Tankki valmis matkustamaan Suomeen. Haikuilee jo valmiiksi, kun tietää, että se lähtee. Toisaalta tuntuu helpottavalta - meillä on ihanan hiljaista ja rauhallista sen jälkeen, kun vain oma lauma on enää jäljellä. Haikua ei vähennä yhtään se, että tietää äidin lähtevän Tanquen kanssa samaan aikaan. Ehkä hiljaisuus tuntuukin silloin tyhjyydeltä.