Risteyksiä

Joskus elämässä päätyy tilanteeseen, jossa pitää päättää, mitä tulevaisuudellaan tekee. Tulee risteyksiä, ovia ja umpikujia. Joskus valintojen tuloksen ainakin luulee näkevänsä selvästi, joskus ratkaisun vaikutuksista ei ole näkyvissä pienintäkään vihjettä.
Päätöksen tekeminen voi olla helppoa tai vaikeaa, se voi voimaannuttaa ihmisen uuteen lentoon tai syökseä masennukseen. Päätös voi olla tietoisten tavotteiden kannalta oikea tai väärä; se voi olla väärä, vaikka kaikki vaikuttaisi täydelliseltä ja lopputuloksesta olisi varma.
Mutta vaikka valinta näyttäisi jossain vaiheessa väärältä ja sitä katuisi, vaikuttaa ihmisen elämä loppujen lopuksi suoralta linjalta, ehyeltä kaarelta, jossa jokainen risteys valikoituu selvänä ja vahvana. Vääriä valintoja ei enää ole. On vain se piste, josta kaarta tarkastellaan, se, mihin loputtomat pienetkin päätökset ovat vieneet. On vain elämä ja sen tuntemattomat, arvottamattomat valinnat. Minä. Elämä.

Mutta sillä hetkellä kun päästää yhden tulevaisuuden käsistään ja tarttuu uuteen – epävarmuuteen, tuntemattomaan – ei elämä näytä ehyeltä ja vahvana kaartuvalta. Se näyttää haparoivalta, erehdyksiä ja ansoja täynnä olevalta. Päätöksen teko voi tuntua elämältä itseltään, varmalta tuholta tai nousuna siitä, mikä valintaan työntää. Sillä elämän valintoja harvoin tehdään kevein perustein, mielijohteesta tai hetken viehätyksestä. Päin vastoin, ihmisellä on taipumus pitää kiinni turvallisesta ja tutusta vanhasta, vaikka olo olisi uuvuttavaa ja väärältä tuntuvaa. Uusi on aina tuntematon.

Valintaa ei auta se, että realiteetit ja resurssit saattavat olla suuressa ristiriidassa haaveisiin ja sydämen ikävään nähden. Ei turhaan päätösten tekijöitä jaotella järki- ja tunneihmisiin. Lähes aina päättäminen on ristiriitainen tilanne, repivä, vaikea ja raskas.
Mutta joskus – silloin kun kuu kääntää kasvonsa oikeaan suuntaan, tuuli on myötäinen ja ruohon varjo täsmälleen oikean mittainen – elämä avaa kaikki ovensa selälleen, antaa käteen kartan ja käyttöohjeet. Silloin tie näyttää selvältä ja suoralta, risteysten toiset polut lähes umpeen kasvaneilta ja valottomilta. Se ei tarkoita, että tie olisi helppo, se saattaa tarkoittaa työtä ja epävarmuutta, loivan nousun takana ehkä odottaakin vuori. Mutta se ei vaikuta valintaan, jossa kaikki tuntuu osuvan kohdalleen, kun aika näyttää oikealta ja tilanne täydelliseltä. Kun unelmat ovat käden ulottuvilla, selkeinä ja kestävinä, on niiden haurautta vaikea muistaa.
Mutta toisaalta – silloin tilanne on jo eri ja valinnat uudet. Tänään, tänään kaikki on mahdollista, päivä keveän aurinkoinen, ilma sopivan leppeä kulkea tietä, joka ei lopu.
Ja uudet risteykset? Ne ovat vielä päivämatkojen päässä.